Päivälleen 32 vuotta sitten pidetyssä neuvoa antavassa EU-kansanäänestyksessä kyllä-kanta voitti prosenttiluvuin 57-43.

Itse äänestin jäsenyyttä vastaan, koska epäilykseni olivat suurempia kuin uskoni jäsenyyttä halunneiden näkyyn.

Olin väärässä. Onneksi meitä oli selvä vähemmistö.

SAMAAN AIKAAN kun Suomi sovittautui osaksi Euroopan unionia, silloinen Paavo Lipposen (sd) sinipunahallitus loi perustaa Nato-yhteistyölle.

Vuonna 2007 Matti Vanhasen (kesk) hallitus kirjasi jo hieman suorempaan, että Suomi “säilyttää mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä.”

Tätä voi jo sanoa varsinaiseksi Nato-optioksi. Siis siinä mielessä, että linjasimme itsellemme vapauden hakea tai olla hakematta jäsenyyttä. 2000-luvulla kansasta vähän yli tai ali viidennes kannatti hyvin vakaasti jäsenyyttä ja runsas puolet vastusti.

Helmikuussa 2022 suomalaisten Nato-optiot laukesivat urakalla.

Naton kannatus on siitä lähtien ollut noin 80 prosenttia ja vastustus kymmenen prosentin tienoissa. Saimme optiomme lunastettua, koska olosuhteet ja Yhdysvaltain presidentti sattuivat 2022 olemaan sopivat.

MOLEMMAT muutokset, siis EU- ja Nato-jäsenyys, olivat toisaalta pitkään esillä olleita mahdollisuuksia ja toisaalta olosuhteiden merkittävien muutosten mahdollistamia tai jopa vaatimia tapahtumia.

Kun toimintaympäristö muuttuu, etsimme uusia ratkaisuja kansakunnan menestyksen ja turvallisuuden takaamiseksi.

Nyt käynnissä on myös suuri, monelta suunnalta Suomeakin uhkaava murros.

Venäjä on valmistautunut pitkäkestoiseen, strategiseen voimainkoitokseen lännen kanssa.

Se ei hankaloituvasta tilanteestaan huolimatta etsi kompromisseja. Itänaapurissamme on militarisoitunut yhteiskunta, joka on rakentanut itselleen sotatalouden.

SAMAAN AIKAAN lännen vahvin tukijalka Yhdysvallat puukottaa Ukrainaa ja Eurooppaa selkään purkamalla Venäjän pakotteita sisäpoliittisten syidensä takia.

Putinin ja Trumpin erikoinen suhde näyttää taas poikivan Venäjälle lisää resursseja ja liikkumatilaa.

Osana kuviota Yhdysvallat uhkaa vetää ennestäänkin vähiin käynyttä tukeaan Ukrainalta.

Trumpin hallinto uhkasi mediatietojen mukaan pysäyttää eurooppalaisten maiden maksamia asetoimituksia sekä lopettaa tiedustelutiedon toimittamisen, jos Ukraina jatkaa iskujaan Venäjän öljyjalostamoihin.

Suomella ja muilla Pohjoismailla on mahdollisuus pelata Yhdysvaltain kanssa arktisen alueen tärkeydellä.

Trumpin grönlanninhimo tarkoittaa myös sitä, että Yhdysvaltain on Grönlanti turvatakseen turvattava Norjanmeri.

Se taas tarkoittaa Norjan rannikon turvaamista, joka tapahtuu Suomen, Ruotsin ja Norjan arktisten osien turvaamisella.

KANSAINVÄLISTÄ MURROSAIKAA voi pahentaa se, että muutaman vuoden sisällä kaksi Euroopan mahtimaata, Saksa ja Ranska, saattavat olla EU-vastaisten ja Ukrainan tukemista vastustavien laitaoikeistopuolueiden hallitsemia.

Ranska käy uurnille ensi keväänä, samana päivänä kuin me täällä omissa eduskuntavaaleissamme.

Saksassa seuraavat liittopäivävaalit olisivat periaatteessa vasta 2029, mutta viime aikojen osavaltiovaalien tulosten takia nykyisen hallituspohjan tie voi tulla hyvinkin päätökseen jo paljon aiemmin.

Venäjän aggressio, Yhdysvaltain epäselvä suhde Natoon ja äärioikeiston nousu yhdessä vaativat liberaalia demokratiaa puolustavilta mailta uusia ratkaisuja.

Ilmastokriisin pahenevat vaikutukset konflikteineen ja muuttoliikkeineen ovat myös merkittävä tekijä.

Vahvistuva EU turvallisuusulottuvuuksineen, sen lähentyvä suhde Kanadan kanssa, JEF ja muut paikalliset puolustusyhteistyökuviot sekä tietenkin perinteinen pohjoismainen yhteistyö voivat ainakin tarjota uusia suuntia ja optioita.

Uusista mahdollisuuksista vain keskustellaan kuten Badding Paratiisissa lauloi: “Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain”.

Syynä siihen on, että tällaiset aloitteet voivat suututtaa Trumpin Yhdysvallat.

Eroa Atlantin taa kuitenkin lienee tehty pikkuhiljaa jo siitä lähtien, kun Trumpin kauden alkushokista selvittiin.

MEILLÄ EDUSKUNTAVAALIEN virallinen kampanja-aika alkaa sunnuntaina 18. lokakuuta.

Periaatteessa puolueilla olisi nyt oikea aika keskustella avoimesti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uhista ja mahdollisuuksista.

Samalla keskustelu valmistaisi suomalaisia tulevaisuuden ratkaisuihin.

Jotta jotain voisi rakentaa, täytyy se ensin kuvitella. Nyt on aika kuvitella ja keskustella siitä, millä tavoilla selviämme tulevasta – yhdessä arvot ja uhat kanssamme jakavien maiden kanssa.